keskiviikko 31. joulukuuta 2025

Päiväkirja; Vuoden viimeinen työpäivä

 Elinen tiistai oli vielä töitä asikaskohteissa. Ensin vaihdettiin keskusyksikkö eli kontrolleri Espoossa. Tehtävä oli sinänsä aika rutiinijuttu. Kytkentäpuolella melkein kaikki liittimet ovat samassa paikassa kuin entisessä. Vain rf-antenni on toisella puolella ja LAN-portti toisinpäin. Väyläjohtoja on sen verran paljon, että niiden kanssa pitää olla tarkkana, että menevät oikeisiin portteihin. Muuten menee talon huoneiden toiminnot sekaisin.

Tässä vielä vanha versio paikallaan.

Tapaus on yksi niitä huonon tuurin tilanteita, jossa sähkökatko tulee sopimattomaan aikaan juuri silloin, kun kontrollerin käyttöjärjestelmä on tekemässä tallennuksia muistiin. Tämä koskee ihan viimeisintä versiota, jota alettiin asentaa vuonna 2021 jolukuussa. Parin vuoden kuluttua siitä näitä riskikohteita oli meidän jäljiltä Suomessa 67 kpl, kunnes valmistaja antoi korjatun käyttöjärjestelmän. Sitä sitten ajettiin päivittämässä ympäri maata pari kuukautta. Viisi kohdetta ehti mennä koomaan ja kaksi niistä saatiin korjattua niin, että kontrolleri lähetetiin Tsekkeihin asti herätettävksi. Kahteen vaihdettiin edellinen versio kontrollerista. Yksi kohde on purettu kokonaan. Pari kohdetta on sellaisia, joista meillä ei ole tietoa lainkaan. Kontrolleri myytiin jälleenmyyjälle. Kolme kohdetta on vielä, joihin ei olla saatu yhteyttä. Loput lähes 60 on hoidettu kuntoon ennalta ehkäisevästi.

Marian hommaa on ohjelmien käsittely.

Oma juttunsa on sitten ohjelmistojen kanssa. Työkaluohjelmat pitää asentaa uudestaan talon omistajan tietokoneelle ja sitten siirretään vanhan kontrollerin sovellusohjelma uuteen kontrolleriin. Tämä osuus tehtävästä on Marian vastuulla. Samalla annetaan opastusta omistajalle uuden laitteen hallintaan.

Pari tuntia meni siinä projektissa ja sen jälkeen poikettiin kauppakeskus Selloon KFC-ravintolaan lounaalle. Vakioannos; 3 rumpupalikkaa ja ranskalaiset sekä kokis. Taaskaan ei maltettu alkaa kokeilla jotain muita vaihtoehtoja.


Iltapäivällä ajetiin vielä Espoon pohjoislaidalle toiseen asiakaskohteeseen, johon vaihdettiin uusi valonsäädin pukuhuoneen spoteille. Tai säädin oli käytetty, kun uusia ihan samoja ei ole. Kannattaa käyttää ne vanhat säätimet loppuun niin kauan, kun talossa riittää halogeenipolttimoita spotteihin. Jätin yhden säätimen vielä varalle. 

Omistajalla oli Joulu (tai joku muu) tullut niin kalliiksi, että yritti siirtää korjausta myöhemmäksi paremman taloustilanteen aikaan. Pidin kuitenkin pääni, kun ei me Espoossa alvariinsa olla käytettävissä. Hoidetaan nyt pois ja ehdotin, että asiakas saa maksaa sitten kun jaksaa. Laskua tuli kuitenkin niin mitätön summa, että halusi laskun heti. Annoin kuukauden maksuaikaa. Katsotaan miten käy.

Tänään aletaan lopetella vuotta 2025 nähtävästi Nastolassa. Huomenna takaisin Äänekoskelle täydentämään varaosia seuraavaa keikkaa varten.

perjantai 26. joulukuuta 2025

Päiväkirja; Paluu arkeen

 Se on Joulu ohi. Olipa rauhallinen, kuten sitä monet ovat toivottaneetkin. Ei käyty koko pyhien aikan muuta kuin tapaninpäivän messussa Ääneklosken kirkossa. Muuten oltiin ihan kotona.

Tänään on ihan työpäivä. Pitää vielä tarkistella, että auton varustelu on riittävä ensi viikon korjauskäynneille. Yksi talo on ollut koko jouluviikon pimeänä, toisen saunaosasto osittain. Yhdistetään nämä ensi tiistaille.

Nyt mahtuu pieneenkin autoon riittävästi varaosia ja työkaluja, kun tein niille telineet vanhoista messukalusteista  


Tähän vuodenvaihteeseen kuuluu myös seuraavan vuoden kassakirjanpidon valmistelu. Jotain päivityksiä tehdään myös erilaisiin varmistustiedostoihin yms. Siivoamista ja järjestelyjä riittää aina ja välipäivät on aika hyvä tauko myös niihin puuhiin. Nyt erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota poistettavaan tavaraan. Sitä on kertynyt jo ihan yltäkyllin ja aula alakerrassa on käymässä pieneksi. Se savotta ei selviä muutaman päivän aikana, tarvitaan useampi rupeama.

Jostain se on aloitettava.

Hyvää loppuvuotta kaikille !


keskiviikko 24. joulukuuta 2025

Päiväkirja; Jouluaatto

 Tämä ei ole perunalaatikkoa, eikä tämä ole lanttulaatikkoa... Tämä on jouluateria. Jotenkin noin menee mainos. Pitää sen verran mainostaa, että meillä on periaatteessa aika yksinkertainen menu Jouluna, mutta kaikki ruuat ovat rakkaan, ihanan ja etevän vaimoni itse valmistamia, siis aitoja ja siksi niin hyviä.

Tai poikkeus on juoma eli hämäläinen sahti, jonka valmistaminen on ihan oma tieteen haaransa. Sahtia ostettiin kaupasta, kuten eilen kerroin. Ensin jo ajattelin hylätä sen kokonaan, kun prosentteja on liikaa, mutta tänään kokeilin lantrata kivenäisvedellä. Tulos oli jotakuinkin siedettävä. Sahtin mahtava mallasmaku maistuu taustalla ja pahin alkoholipitoisuus on alentuntu selvästi. Ei se tietnkään vastaa sitä, mitä olisi aito makea sahti, mutta menköön tällä kertaa.

Imelletty perunalaatikko on tänä Jouluna parasta ikinä. Siihen oli Maria keksinyt pari oleellista kikkaa, joilla imellysprosessi on turvattu. Liittyi perunoiden keittämiseen ja massan lämpötilan tarkkailuun. Ja joku muukin kohta oli sellainen tarkasti huolehdittava, ettei pilaa koko juttua. Ei tarvita siirappia pisaraakaan.

Rosollissa on myös tärkeää, ettei käytetä maustettuja punajuuria. Italian salaatti on ihan Marian omalla reseptillä tehty. Lanttulaatikko lienee helpoimmasta päästä, tai minun on tietysti ihan turha sitä helppoutta arvioida. Olen vain pikku apulaisena, kun tarivtaan pari kättä lisää jotain pitelemään tai avaamaan tai vain antamaan hyväksyviä katseita ja vähän silitystä ja pikku suukko välillä.

Lahjoista sovittiin, ettei hankita mitään, mutta kumpikin petti lupauksen. Minä sain yöpaitoja ja miesten paitulin perinteisten sanaristikkojen ja suklaan lisäksi. Maria sai tosi lämpimän oloasun ja Apple kellon, joka tosin tulee vasta Joulun jälkeen. On meillä hyvä elintaso ja paljosta saa olla kiitollinen. 

Lämmitän vielä saunan, vaikka eilen saunottiinkin. Sähkö on halpaa ja ilta on pitkä. Maria tuskin tulee saunomaan, mutta minä aion mennä nautiskelemaan. Meillä on niin hyvä sauna, että siitä oikeasti nauttii.

Hyvää Joulua!

maanantai 22. joulukuuta 2025

Päiväkirja; Joulua kohti

 Edellisten muutaman postauksen niputtaminen ja niihin parinkymmenen lisäosan kirjoittaminen e-kirjaksi oli menneen syksyn projekti ja se on nyt valmis. Kirjana siitä tuli omasta mielestäni parempi paketti kuin blogina. Hakemisto alussa toimii linkkinä eri kohtiin. 

Päiväkirja

No nyt sitten ole palannut menneiden muistelusta kirjoittelemaan tänne blogiin ajatuksia ja tapahtumia tällä hetkellä. Ehkä tästä muodostuu jonkinlainen päiväkirja, jonka voi myöhemmin niputtaa muistelmien jatko-osaksi.

Maanantai alkoi muuten tavalliseen tapaan, mutta ihan poikkeuksellisesti nukahdin uudestaan aamuviiden paikkeilla. Yleensä nousen ylös joko lukemaan tai jopa ihan töihin. Mutta nyt siis ihan hyvin nukutun yön jälkeen otin vielä aamutirsat ja puolikasilta pääsin vaimon kainaloon. Poikkeuksellinen oli myös se puolituntinen ennen aamukahvia eroottisestikin. Vaikka viiikon akti oli edellisenä päivänä ja sekin oli todella hyvä, niin silti heti maanantaiaamuna eroottinen energia tuntui olevan täysillä. Mielestäni löysin jälleen uuden ulottuvuuden mielen sopukoista, jolla omaa energiaa voi vapauttaa. Ei siis niinkään hallita, vaan antaa sen vaikuttaa vapaammin. Tästä pitää tehdä vielä lisähavaintoja, jos sitten osasi paremmin sitä selittää. Muistelmissa kerroinkin jo tästä aiheesta käytännön kokemuksia, mutta seksuaalienergia on mielenkiintoinen ilmiö, jota pitää vielä opiskella. 

Sahti

Päivällä poikettiin Vääksyssä S-markettiin, jossa kuulemamme mukaan on myynnissä aitoa hämäläistä sahtia. Ja olihan sitä. Ostettiin kokeeksi yksi pussi. Se kyllä epäilytti jo ostaessa, kun prosentteja snotaan olevan jopa seitsemän. En tiedä, paljonko niitä on makeassa sahdissa, joka on todella mukavan makuinen ruokajuoma. Tämä seitsemän osoittautui liiaksi, kun sitä perille päästyä Äänekoskella sitten maisteltiin. Jäänee juomatta, on se sen verran pahan makuista, vaikka taustalla häämöttää hieno maltaan maku.

Sahti on muille kuin hämäläisille ihan tuntematon juoma. Tai jos siitä joku käsitys on, niin sitä pidetään alkoholijuomana. Se on sitäkin, mutta pidoissa on aina ollut myös makea sahti tarjolla. Ja se on minun. suosikki. Harvoin vain sitä saa, kun ei asu kotikylällä eikä pääse juhliin mukaan. Ja osaavia sahdin valmistajiakin on aika vähän.

Haudoilla

Ajettiin samalla kirkonkylän kautta ja käytiin hautausmaalla. Tapana on viedä haudoille kynttilät aattona, mutta me vähän etuiltiin, kun nyt oltiin lähellä. Tuuli vain oli aika kova ja meidän kynttilät olikin takoitettu lyhtyyn, jota taas ei ollut matkassa, joten tämä jäi nyt kesken.

Hälytyksiä

Mennyt viikonloppu opetti myös toisen asian. Meidän piti vain käydä Lahdessa pikaisesti, että saan rakennettua uuteen pakettiautoomme telineet työkaluille ja varaosille tulevia työkeikkoja varten. Siksi ei otettu nyt mukaan tietokoneita lainkaan. Se päätös tehtiin yhdessä ja otan siitä vastuun. Mutta jatkossa ei näin voi menetellä. Nytkin olisi tietokonetta tarvittu kolmeen eri kohteeseen, joista tuli "hälytys". 

Yksi oli aika vakava tapaus, kun koko talo oli edellisen yön aikana pimentynyt. Sitäkin kohdetta oli jo vuosi takaperin varoittanut, että niin voi käydä sähkökatkon yllättäessä, jos asialle ei tehdä etukläteen mitään. Talon "aivot" voi mennä "koomaan" josta ei selviä. Se on talon "järjen" menetys totaalisesti. Meidän olisi pitänyt ajaa ensin Lahdesta Äänekoskelle hakemaan tietokone työkaluohjelmineen ja sitten palattu Lahden kautta Espooseen vaihtamaan "aivot" uuteen yksilöön. Onneksi kohteen omistajille sopi ratkaisuksi palata asiaan reilun viikon päästä, kun he itse olivat lähdössä aurinkorannikolle lomalle. Elintärkeät toiminnot talossa kuitenkin toimivat, vaikka äly on kadonnut.

Toinen tapaus myös Espoossa oli lievempi, vain saunaosastolla valonsäädin ilmeisesti simahtanut. Hekin aikoivat kokeilla kynttilän valossa tunnelmointia viikon ajan. Ja kolmas tapaus Tampereen suunnalla olikin sitten talo, jossa on meillä valmistettu sähkökeskus ja siellä olevat asiat saadaan hoidettua kevyemmin ihan etänä. Eikä ongelmakaan ollut lopulta kiireinen ratkaistava. Talo toimii täydellisesti, mutta omistajalta oli yksi ohjelmistopaketti hävinnyt omaa tietokonetta vaihtaessa.

Nyt on auto pesty ja lämpimässä tallissa kuivumassa. Jouluruokia on hankittna ja tehtynä. Siivoilua ja paperitöitä on vielä tiedossa. Tästä voi Jouluviikko alkaa.

sunnuntai 14. joulukuuta 2025

Muistelmien esipuhe (Kokonaan)

Tästä taaksepäin postaukset ovat enimmäkseen muistelmien esittelyä sekä lukuihin liittyviä valokuvia.
Musitelmat oli helpompi kirjoittaa e-.kirjatyökalulla, jossa ainakin osa kirjoitusvirheitä tulee automaattisesti korjattua.
Palautin luvuista erityisesti parisuhdettamme käsittelevät tekstit takaisi tänne blogiin.

Kirja on omistettu tälle haaveilevalle neitoselle, josta tuli vaimoni noin vuosi tämän kuvan ottamisen jälkeen vuonna 1980.

Muistelmien syntyminen lähti liikkeelle kesällä 2025, kun vietimme vaimoni kanssa hyvässä ystäväseurassa 47. hääpäiväämme retkellä Hämeenlinnassa. Ajomatkalle haluttiin jotain ohjelmaa ja kannoin korteni kekoon sillä tavalla, että kerroin matkaseurueelle vähän salaperäisesti historiaa taaksepäin kelaten kyseisen viikonlopun merkitystä, kunnes pääsin vuoteen 1980 eli siihen ensimmäiseen hääpäiväämme. 

Samoihin aikoihin satuin näkemään mainoksen radio-ohjelmasta, joka oli suunnattu 13-vuotta täyttäneille nuorille, Sen nimi oli K13 ja sen sanottiin olevan parempaa seksivalistusta kuin kouluissa annettava. Mielenkiintoni heräsi, koska omasta nuoruudesta tuli niin paljon muistoja mieleeni. 60-luvulla ei nimittäin annettu kotona minkäänlaista seksivalistusta eikä koulun antama ollut sekään kovin kummoista. Halusin siis kuulla, mitä se on nykyisin. Ja se ohjelma järkytti.

K13 podcast esitteli mielestäni ihan perusteellisen väärin koko aihetta ja erityisesti käsitteen ”ekakerta”, joten päätin kirjoittaa blogin ja kertoa avoimesti, millainen minun mielestä on oikea ja kunniallinen ekakerta. Vaimoni antoi luvan kertoa esimerkkinä meidän ekasta kerrasta, joka oli hääyönä elokuussa vuonna 1980 ja kerroin sen ihan niin kuin se tapahtui. Minun mielestä seksistä pitää voida puhua ja siitä pitää puhua kauniisti ilman rivouksia. Lapsille siitä pitää puhua myös huomioiden heidän ikäkautensa ja käsityskykynsä, mutta ei seksi saa olla salaisuus teini-ikään asti.


Seksi on aiheena kiinnostava ja varmaan siksi blogini sai runsaasti lukijoita. Se rohkaisi kirjoittamaan lisää muisteluja elämän varrelta. Ajattelin laajentaa aihepiiriä koskemaan parisuhdetta yleisemminkin. Avioliittoja purkautuu paljon ja se on niin surullista. Haluaisin auttaa pareja, ettei tarvisi kerran niin suurissa toiveissa ja tunteissa solmittua liittoa romuttaa. Me olemme saaneet olla onnellisessa avioliitossa jo nyt pitkään ja toivomme sen jatkuvan edelleen. Meistä ei kuitenkaan ole opettajaksi, mutta voimme ihan hyvin kertoa omia kokemuksiamme.

Jossain vaiheessa sitten alkoi tuntua siltä, että blogista taitaa tulla melkoinen sekoitus kaikenlaista ja saakohan siitä kukaan mitään kokonaiskäsitystä. Päätin sitten alkaa kirjoittaa pala kerrallaan muistoja tiedostoihin ja koota ne lopuksi jonkinlaiseen järjestykseen. Näin niistä paloista sitten muodostui tämä muistelmateos. Blogissa on tarkoitus julkaista kirjaan liittyviä lisätietoja ja valokuvia sitä mukaa, kun niitä arkistosta saamme kaivettua esiin.

Seksistä ja parisuhteesta olisi voinut kirjoittaa paljon enemmänkin, koska seksi on elämän tärkein asia lisääntymisen näkökulmasta. Meidän parisuhteeseen kuluu kuitenkin oleellisena piirteenä myös lapsettomuus, josta avaan myös kokemuksiamme. Suhteemme intiimiä asioita olen käsitellyt muutamassa luvussa aina tähän seniori-ikään asti. Nuorempana olisin ollut kiinnostunut kuulemaan vanhemmilta pareilta, miten heidän avioelämänsä on vuosien mittaan muuttunut, mutta sitä ei edes uskaltanut kysyä. Siksi kerron näistäkin kokemuksista nyt itse.

Seksi ja parisuhde on kuitenkin vain yksi osa elämää, vaikkakin hyvin tärkeä. Olen käsitellyt myös työtä ja toimeentuloa ja erityisesti yrityksemme historiaa. Sekään osa ei ole tarkoitettu opetuksena, mutta kokemuksista voi tietysti oppia niinkin päin, että pyrkii välttämään toisen tekemiä virheitä. Toivottavasti voimme kuitenkin olla nuoremmille innoittajina yrittäjyyttä kohtaan. Meidän yrityksen toiminta on ehkä poikkeuksellisen lähellä parisuhdeasioita sen vuoksi, että olemme suurimman osan ajasta tehneet työtä yhdessä työparina. Työ on ollut rakkauden lisäksi meitä vahvasti yhdistävä tekijä.

Yrittämiseen liittyy valtava määrä asiakaskohtaamisia ja niistä tuhansista olen poiminut mukaan joitakin kymmeniä erityisen muistijäljen jättäneitä. Näistä monista aika koomisistakin tapauksista heijastuu ihmisen tarve toteuttaa itseään ja luoda ympärilleen mieluisat olosuhteet. Niissä näkyy myös ammattilaisten erilaisia suhtautumisia työhön ja asiakkaisiin. Kertomuksista voi olla myös hyötyä nuorille yrittäjille asiakaslähtöiseen ajatteluun. Sähkötekniikka väistämättä paistaa kertomuksissa läpi, mutta olen tietoisesti pyrkinyt jättämään sen niin taka-alalle kuin suinkin. Ainakaan lukijan ei tarvitse pelätä, että ymmärrys tekniikkaa kohtaan ei riitä. Keskeistä on ihmisten välinen toiminta. Tekniikan ammattilaiset puolestaan varmaan kaipaisivat enemmän tekniikkaa.

Parisuhteen ja yrittämisen lisäksi kolmantena aihepiirinä olen käsitellyt myös elämääkin tärkeämpiä asioita ja suorastaan ihmeitä, joista kerron vaikuttavimmat kokemukset. Näistä on ollut aiemmin turhankin vaikea kertoa. Kaikki vähänkään hengellisyyteen liittyvä on maallistuneessa maailmassa helposti suorastaan naurettavaa höpötystä. Jos kuitenkin mennään somen ulkopuolelle, niin syvälliset asiat koskettavat kuitenkin ihan karskeintakin ihmistä ja vaikkapa vääjämättä lähestyvä kuolema viimeistään sen tekee. Uskonnosta puhuminen on viimevuosina selvästi muuttunut ja siihen muutokseen on vaikuttanut ainakin maahanmuutto. Suomeen on rantautunut eri uskontojen edustajia ja yhteiskunnalliseen keskusteluun on noussut heidän oikeudet ja velvollisuudet. Mitä saa sanoa ja miten pitää suhtautua vähemmistöihin? Näistä on tietysti paljon erilaisia näkemyksiä ja keskustelu on aika kiivastakin. Yhtä kaikki, uskonnosta voi ja pitää nykyisin puhua ihmisiä kunnioittavasti, ei suinkaan pilkaten. Siksi avaan myös omaa ajatteluani ja toivon tietysti, ettei se aiheuta vihapuhetta ja ilkeyksiä.

Kertomuksissa piipahdetaan myös juurillani Pohjois-Karjalassa, josta äitini ja mummini ovat kertoneet tapahtumia. Kävin katsomassa pihapiiriä, jossa oma syntymäni on ollut jatkosodan aikana uhattuna hyvin traagisessa tapahtumassa. Vien lukijan myös toiselle puolelle maapalloa Amerikkaan varsin toisenlaiseen ympäristöön.

Toivottavasti muistelmista on iloa ja ehkä jotain pientä hyötyäkin lukijalle. Minulle kirjan kirjoittaminen oli hieno matka muistoihin, kun vielä muisti toimii. 


Äänekoskella 11.12.2025

Luku 1 Lapsuus (Esittely luvun sisällöstä)

 Kirjan ensimmäinen luku on kirjotettu vasta sitten, kun olin pitänyt blogia jo kahdeksan postauksen verran. Siksi tämän luvun esittely on nyt tässä viimeisimpänä.

Kerron joitakin muistoja ajalta ennen sotaväkeä eli lapsuudesta ja nuoruudesta taustaksi koko loppuosalle muistelmia. Yllättävän vähän on jäänyt muistiin ennen kouluun lähtöä. Siltä ajalta on vain pieniä tuokiokuvia. Myöhemmästä lapsuudesta ja nuoruudesta on jo sitten enemmän kerrottavaa. "pojat on poikia", totesi leppoisa naapurimme, kun meillä pojilla meni joskus kepposet vähän liiankin pitkälle.

Koko muistelmateos on nyt valmis ja saatavissa meidän firman verkkokaupasta :
 Lisää osoitteessa https://jakokeskus.johku.com/fi_FI/jakokeskus/muistelmat

Ensiaskeleita mummoni kanssa koulun pihalla.

Hiihtäjänä lääkärin määräyksestä.

Koulutie aloitettu.



Luku 31. Juurilla (Esittely luvun sisällöstä)

 Viimeisen luvun 31 olen omistanut juurilleni äitini puolelta. Kerron kahdesta matkasta Pohjois-Karjalaan, jossa löysin pari pihapiiriä. Ne saivat tunteet pintaan, kun kävelin samoilla paikoilla, jossa mummoni käveli 130 vuotta takaperin ja äitini puolestaan 17-vuotiaana tyttönä kesäyönä jatkosodan aikana. Onneksi käveli oikeaan suuntaan tuona traagisena hetkenä, koska muuten en tätä voisi kirjoittaa. Äitini kertoi sen yön tapahtumat Voutilaisten sukukokouksessa 1997 ja Asikkalan itsenäisyysjuhlassa samoihin aikoihin. Molemmissa tapahtumissa olin mukana kuuntelemassa ja videoimassa. Video on esitetty sisarusteni lapsille myöhemmin. Muistelmissani kerron tiivistelmän pitkäastä tapahtumasta...

Koko muistelmateos on nyt valmis ja saatavissa meidän firman verkkokaupasta :
 Lisää osoitteessa https://jakokeskus.johku.com/fi_FI/jakokeskus/muistelmat

Mummoni kotitila Tohmajärven rannalla. Tosin kuvassa on kaksi uusinta päärakennusta, joista vanhempikin on rakennettu vasta sen jälkeen, kun mummoni on jo lähtenyt kotoa.

Sormusen talon piharakennus, jossa äitini asui pari yötä kesätöitä aloitellessaan.
Naapuri tosin oli sitä mieltä, että se rakennus on ollut tästä katsottuna kauempana, mutta äidin oma kuvaus sopii ihan suoraan juuri tähän rakennukseen ja sen sijaintiin suhteessa järveen ja tiehen.


Luku 30. Senioriseksi (Koko teksi)

Rantasauna Peurunkajärven rannalla

Pohdiskelen tässä luvussa vielä kerran sitä elämän tärkeintä asiaa eli seksiä ja siihen liittyen myös himoja varttuneemman ihmisen näkökulmasta. Jos tästä vaikka olisi jotain niille nuorille pareille, jotka vasta aloittelevat omaa avioliittoaan ja miettivät, että mitähän nuo vanhukset enää muistavat erotiikasta ja seksistä. Itseäni ainakin silloin nuorena olisi kiinnostanut tietää, miten vanhojen ihmisten seksi sujuu, mutta eihän sellaista olisi voinut mitenkään keneltäkään kysyä. Ei sen puoleen, on meitäkin vielä paljon vanhempia pareja ja siksi tässä on omakin tulevaisuus yhtälailla hämärän peitossa. Kun seuraavan kerran pääsen keskustelemaan meitä vielä vanhemman avioparin kanssa, niin pitääpä ottaa asia puheeksi. Voihan se olla, ettei sellaiseen keskusteluun ole kovin paljon avointa suhtautumista tarjolla vieläkään.

En tässäkään kohdassa tarkoita opettaa ketään. Nämähän ovat kuitenkin sellaisia asioita, jotka jokainen mieltää ja kokee omalla tavallaan. Kerron vain, miten meillä on mennyt. Sen haluan kokemukseni pohjalta ihan korostaa, että pidän hyvänä asiana pitkää ja pysyvää parisuhdetta. Olen siitä äärettömän kiitollinen. Suhteen pituutta ja toisaalta sen hajoamisen mahdollisuutta ei tullut aikoinaan naimisiin mennessä juurikaan pohdittua. Matkan varrella olemme nähneet monia eroja ja myös leskeksi jäämisiä. Ne ovat kumpikin omalla tavallaan vakavia ja puhuttelevia tapauksia.

Tulevaa ei voi ennustaa sekuntiakaan, mutta jo tähän mennessä me olemme saaneet elää pitkään ja myös ihan kohtuullisen terveinä. Monesti muistan omaa isääni ja äitiäni ja myös äitini äitiä kaipauksella ja kunnioituksella. Isäkin, joka oli omanlaisensa persoona kaikkine puutteineen, oli lopulta hyväsydäminen ja halusi lapsilleen parasta. Vanhempien kunnioituksesta onkin luvattu seuraavan pitkää ikää ja menestystä. Molempia olemme saaneet ja siitä olemme kiitollisia, vaikka emme ole osanneet sitä nuorina näin suunnitella. Silloin tulevaisuus tuntui todella pitkältä eteenpäin. Nyt ajan kulumisen vauhti joskus vähän hirvittää. On olemassa sanonta ”eletään päivä kerrallaan”. Nyt mielestäni tähän ikään sopii jo hyvin sanoa, että ”eletään viikko kerrallaan”. 

Kultahääpäivään on vielä ihan muutama vuosi jäljellä eikä edes siihen asti osaa ennustaa, miten meillä silloin menee. Nyt eletään tätä hetkeä ja nautimme siitä ja toivomme, että ainakin rakkaus säilyisi, kävipä erotiikalle miten tahansa. Ajattelen myös niin, että kymmenien vuosien yhteinen avioelämä on turvallisen tuntuinen parisuhde, kun tuntee kumppaniinsa hyvin perusteellisesti toimintatavoiltaan, mieltymyksiltään ja jopa ajatuksiltaan.Toki fyysinen vartalo on myös tuttu ja on oppinut sitäkin käsittelemään. Minun on todella vaikea edes ajatella sellaista mahdollisuutta, että joutuisi tutustumaan kokonaan uuteen ihmiseen ja varsinkin tässä iässä. Toivottavasti saamme olla yhdessä elämämme loppuun asti.

Himot

Ihminen tarvitsee elääkseen ihan välttämättä ruokaa, juomaa ja lämmintä sekä turvallisuutta. Siinä on varmaan ne ihan perustarpeet, joita aletaan haluta kovasti heti, kun jostain niistä on puutetta. Aika pian näiden jälkeen on sitten perustarvelistalla myös seksi, joka toisaalta on elämän tärkein asia ja siitä syystä, että ilman seksiä ei synny uutta elämää ja ihmiskunta ei lisäänny vaan kuolee. Elämästä on joku vääräleuka muotoillut määritelmän, että ”elämä on kuolemaan johtava sairaus, joka tarttuu sukupuoliyhteydessä.” Voihan sen niinkin sanoittaa, mutta ei se aina tartu, kuten siitäkin olen aiemmin kertonut.

Onko se himoa, kun näkee nälissään hyvää ruokaa? En osaa määritellä, miten kova halu luokitellaan himoksi. Sanalla on myös vähän kielteinenkin kaiku, koska joskus sillä tarkoitetaan liian suurta halua, jota pitäisi pystyä itse rajoittamaan. Ja sitten jos ei pysty rajoittamaan, niin tapahtuu jotain luvatonta.

Himo yhdistetään monesti myös juurikin seksiin, koska on aika luonnollista, että ihminen haluaa seksiä tosi kovasti. Joskus se halu menee sitten niin voimakkaaksi, että tapahtuu tosiaan jotain luvatonta tai sopimatonta. Käytännössä ei ole ollenkaan poissuljettua, etteikö avioliitossakin voisi seksuaalinen halu kasvaa niin suureksi himoksi, että siitä aiheutuu toiselle osapuolelle kärsimystä ja mennään siis pahojen asioiden puolelle eli nykyisen lain mukaan syyllistytään rikokseen.

En kuitenkaan rajaisi käsitettä himo pelkästään kielteiseksi termiksi. On se kuitenkin puhekielessä niin paljon käytetty, kun kuvataan ihan tavallista haluamista. Joku voi himoita hienoa autoa, eikä silti ole aikeissa sitä varastaa. Kristinopin mukaan ei saa himoita lähimmäisen puolisoa. Tarkalleen nykykielellä seitsemäs käsky kieltää tekemästä aviorikosta. Tämä kielto menee jo sitten seksin suuntaan. Se käsky on selitetty niin, että jokainen joka katsookin himoiten vierasta naista, tekee huorin. Se on aika tiukan oloisesti sanottu, mutta sillä on tarkoitus osoittaa, ettei kukaan käytännössä pysty käskyjä noudattamaan. Niiden rikkominen on siis saatava anteeksi armosta. No joku voisi nyt sitten puolustella, että ei ole koskaan himoinnut kenenkään puolisoa. Käskyt ovatkin paljon vaativampia kuin laki. Mietitäänpä vaikka vertailun vuoksi käskyissä mainittua vihaa. Jos vihastut veljeesi, olet hänen murhaaja. Eipä taidan tähänkään löytyä ketään onnistunutta.

Saatan siis käyttää käsitettä himo ja jopa intohimo, kun kerron seksiasioista, mutta en tarkoita sillä minkään pahan asian tapahtumista. Sanottakoon sekin, että meidän oma seksi tapahtuu vain omassa avioliitossamme ja periaatteessa himoitsemme vain toisiamme. Noihin edellä avattuihin kristillisten käskyjen rikkomisiin olemme silti ihan yhtä syyllisiä, kuin kaikki muutkin ihmiset. Varmasti olemme tunteneet vihaa tai himoa milloin mihinkin suuntaan. Emme ole onnistuneita, mutta uskomme anteeksiantoon ja armoon. 

Seksihalut eri ikäkausina

Eroottisessa latauksessa on ollut havaittavissa muutosta vuosien mittaan. Varmaan ne kokemukset ihan suhteen alussa ovat olleet ihan huippuhetkiä ja niistä on hienoja muistoja. Ekasta kerrasta olen kertonut muisteluiden alkupäässä. Sen jälkeen on pitkä jakso, jota voisi kuvata vaihtelevan tasaista ihmiseloa rakkauden saralla. Arvioisin sellaisen nuoren aikuisen ja sitä seuranneen keski-iän kausien kestäneen noin kolme vuosikymmentä ja vasta siinä viidenkymmenen ikävuoden kohdalla on alkanut hiipiä vähitellen mieleen vanheneminen. Tämä aika pitkä jakso elämässä on ollut seksuaalisesti hyvin aktiivista koko ajan. Ei varmaan mene kovin paljon pieleen, jos sanon yhdyntöjä olleen keskimäärin pari kertaa viikossa.

Meidän ennätys on ollut jossain vuosituhannen vaihteen paikkeilla lomalla, kun olimme käyneet lounaalla ja sitten menimme hotellihuoneeseen ruokalevolle. Siinä sitten innostuttiin halailemaan vähän enemmän ja kohta vielä enemmän, kunnes olimmekin jo ihan täydessä vauhdissa. Siitä jäi hyvin mieleen, että päiväkahviin mennessä parissa tunnissa olimme rakastelleet kolme kertaa ja vasta sitten alkoi olla ”takki tyhjä”.

Viisikymppiset taisi olla ensimmäinen syntymäpäivä, kun vanhenemista oikein vieraiden kanssa vähän juhlittiin. Sekin osaltaan laittoi pohtimaan, että tosiaan sitä ollaan jo aika pitkään tallusteltu yhdessä, pitempään yhdessä kuin sinkkuna.

Omasta mielestäni meillä ei ole ollut viidenkympin kriisiä, vaikka iän karttuminen ollaan huomattu. Uskallan väittää, että tuosta ikävaiheesta eteenpäin on vuosi vuodelta elämä tuntunut aina vain paremmalta. Sellainen nuoruuden kaipuu, jossa kuvittelee itsensä nuorukaiseksi ja elämä on edessä, voi toki joskus tulla mieleen, mutta pikemminkin silloin tulee myös mieleen monet nuoruuden epävarmuudet ja ahdistavatkin kokemukset. Varsinkin muistan, kuinka pelokkaana ihan nuorena suhtauduin kaikkeen uuteen ja erilaiseen. En osannut olla luontevasti missään muualla kuin kotona. Lapsena en olisi mitenkään uskaltanut olla yökylässä poissa kotoa. Myöhemminkään nuorena en olisi uskaltanut matkustaa yksin. Muistan senkin tilanteen, kun ensikertaa piti lähteä yksin Lahteen muutaman kymmenen kilometrin päähän suorittamaan moottoripyörän ajokoetta. Pelotti ja jännitti aivan valtavasti

Silloin nuorena elämä on ollut tosiaan edessä, mutta silloinkaan ei eteenpäin voinut todellisuutta nähdä. Oli vain haaveita ja unelmointia, mutta mahdollisuudet tuntuivat olemattomilta. Joillakin hyvän itsetunnon omaavilla voi olla ihan toisenlainen kokemus. Omani on tällainen, jossa historian katselu antaa tyytyväisyyttä, kun on päässyt nuoruuden ajasta yli ja nyt ollaan tässä. Paljon on asioita koettu ja maailmaa nähty, vaikka matkustelu onkin rajoittunut lähinnä vain Yhdysvaltoihin. Ehkä matkustelussakin näkyy vielä jäänteet siitä nuoruuden epävarmuudesta, kun ei vieläkään tee yhtään mieli lähteä mihinkään eksoottisiin maailman kolkkiin. 

Seksi paranee iän myötä

Jos viidenkympin virstanpylvästä pidetään jonkinlaisena kohtana, jossa keski-ikä alkaa vähitellen vaihtua seniori-ikäkaudeksi ennen vanhuutta, niin oman arvioni mukaan siinä kohdassa on myös seksielämään alkanut tulla jotain uutta syvyyttä lisää. Muistan jossain keskustelussa siitä sanoneeni ääneenkin kommentin, että alle viisikymppiset ovat vielä kovin kokemattomia seksin suhteen. No, se sanomani nauratti sitä porukkaa silloin ja siinä on toki huumoria, mutta aina on jotain ajatustakin taustalla.

Keski-iän työn täyttämä kiireinen arki on jossain määrin kuluttavaa ja silloin pitäisi varmaan osata irrottautua välillä siitä oravanpyörästä. Se varmaan auttaisi myös huomaamaan puolison paremmin ja antaisi myös mahdollisuuden toipua rasituksista. Tässä työn ja huvin rytmittämisessä koen olleeni varsin huono. Minulla on eräänlainen seuranta koko työuralta taulukkona tietokoneella. Olen merkinnyt taulukkoon lähinnä liiketoimintaan liittyneitä isompia asioita, investointeja, rahoitus- ja stratgiaratkaisuja ja näiden sekaan sitten olen merkannut myös yksityiselämään liittyviä tärkeitä kohtia. Sitä taulukkoa nyt jälkeenpäin katsellessa huomaan, että vihreät lomia kuvaavat palkit ovat joillakin kohdin aika kapeita ja paikoitellen aika harvassa. On välissä muutaman pitempikin loma, mutta sitten taas muutama vuosi peräkkäin on kokonaan ilman vihreää väriä. Pahimmillaan seitsemänkin vuotta on mennyt niin, että vain joku yksittäinen lomapäivä on pidetty viikonlopun jatkeena.

Seksi on tietysti ihmisen perustarpeita siinä missä ruoka ja lepo. Sitä harrastetaan myös arkena eikä vain lomilla. Lomalla ollessa voi tietysti seksiin vähän enemmän panostaa, kuten eräälle tuttavalle vastasin hänen kysyessä, mitä meillä on tapana lomalla tehdä. Siihen vastasin, että ”syödään, juodaan, uidaan ja naidaan, mitäpä sitä muutakaan.” Ehkä se lomien vähyys on johtanut siihen, että emme ole osanneet viettää lomaa monipuolisesti ja harrastaa mitään erikoisuuksia. Ja siitä taas seuraa, ettei me olla oltu kovin innokkaita lomailemaan.

Siitä seksin muuttumisesta olin siis kertomassa, että viidenkympin jälkeen on ollut havaittavissa varsinaisten seksiaktien harventumista. Eläkeiän lähestyessä määrä on vähentynyt parista kerrasta per viikko noin puoleen. Jos nyt nuoruuden kiihkeitä aikoja elävä pari miettii, että sehän on varmaan ikävää, kun seksi alkaa vähetä, niin siihen voin kyllä vastata, että ei ole. Asiassa on kaksikin puolta. Ensinnäkin sitä, mitä ei tee mieli, ei tunnut pahalta olla ilman. Ruokaa ei tee mieli, jos on kylläinen. Toinen näkökulma taas on sitten se itse seksi silloin, kun tekee mieli. Väitän sen olevan laadukkaampaa, sivistyneempää, kumppania paremmin huomioivaa, tyydyttävämpää ja kaikin puolin parempaa.

Seniorina

Jos tuo edellä kuulosti yliampuvalta hehkutukselta, niin myönnettäköön, että pienenä haasteena ikääntyessä aika varmasti tulee paria asiaa. Biorytmi tai mikä se sitten onkaan, joka ihmiskehossa hormoneita heiluttaa, on jokaisella omanlaisensa ja pariskunnalla rytmin tahdistus ei välttämättä osu kohdalleen. Jos seksihalujen harveneminen tapahtuu toisella nopeammin, niin siihen pitää silloin toisen osapuolen kiinnittää huomiota. Nopeammin hidastuvaa ei kannata minun mielestä yrittää keinotekoisin konstein virittää omalle taajuudelle vaan on parempi joustaa. En tunne tilastoja, mutta käsittääkseni eritahtisuus voi olla puolisoilla yhtä hyvin kumminka päin vain.

Toinen seikka, joka iän myötä tulee haitaksi, on tietysti ihan fyysinen puoli. Keho alkaa rapistua, ei olla kovin notkeita, eikä jakseta samalla tavalla kuin nuorena. Voi tulla kaikenlaisia kipuja ja sairauksia, eikä seksi suju missä asennossa tahansa. Jonkun kerran on vähän säikäyttänyt, kun yhdessä orgasmin kanssa tuntuu sydänalassa jonkinlainen rytmihäiriö. Mielessä käy, että tähänkö se elämä loppuu. Varmasti olisi viisasta jo nuoresta lähtien fyysisen kunnon hoitaminen ja liikunta sekä hyvät ravintotottumukset. Tämähän on melkein kaikkeen muuhunkin ihan hyvä ohje. Meidän kummankaan harrastuksiin ei ole koskaan kuntourheilu kuulunut. Me syödään melkein mitä vain, eikä kovin paljon olla mietitty ruuan terveellisyyttä. Maku edellä on menty. Kyllähän se jo nyt alkaa tuntua ja vähän kateellisina katsellaan yli 80-kymppisiä teräsvaareja ja mummoja, jotka edelleen käyvät reippailemassa lenkkipoluilla ja kuntosaleilla.

Seksiä voi toki harrastaa vähemmälläkin kunnolla ja notkeudella. Siinä mennään niillä voimilla ja taidoilla, mitä on käytettävissä. On myös hyvä muistaa, että tärkein sukupuolielin on aivot, joten jos mieli ja ajatus toimii, niin se antaa myös seksille mahdollisuuksia toimia.

Todettakoon, että kyllä, sukupuoliyhdyntä tapahtuu vielä tässäkin iässä teknisesti ihan samalla tavalla kuin nuorena. Yhdynnässä tavoitellaan orgasmia ja toivottavasti molemmat sen saavuttavat ja voivat tuntea tyydytystä. Tähän asti me olemme siinä vielä hyvin onnistuneet. Ja nyt minäkin olen jo oppinut huolehtimaan vaimon tyydyttämisestä paljon paremmin kuin nuorena. Ehkä sille ei silloin ollut niin tarvettakaan. Mutta kyllä se nyt pitää yrittää tunnistaa ihan oikeasti, milloin vaimo tulee ja pyrkiä pitämään oma rytmi ja osuus siihen asti kunnossa. Voin toisinaan olla nopeampi ja yritän varoittaa siitä vähän etukäteen. Voi nimittäin käydä myös niin, että penis pienenee ihan välittömästi orgasmin jälkeen ja sillä ei sitten voi jatkaa. Enimmäkseen jatkaminen kuitenkin vielä onnistuu jonkin aikaa ja silloin on myös helpompi tuntea kumppanin tilanne. Useimmiten me ollaan kuitenkin hyvin samalla hetkellä perillä. Sitä oppii kun paljon harjoittelee.

Senioriseksin eroja

Erojakin sitten on siihen verrattuna, miten se alkoi silloin lähes viisi vuosikymmentä sitten hääyönä, josta nämä muistelut alkoivat. Silloin kaikki yhdyntään liittyvä oli käytännössä ihan uutta ja outoa. Vähän ehkä pelottavaakin, mutta ehdottomasti hurjan jännittävää. Tähän mennessä yhdyntöjä on meilläkin ollut varmaan monta tuhatta, joten uutuuden viehätystä ei ole ollut pitkiin aikoihin. Ei myöskään jännitystä eikä pelkoa. Himoa ja halua on kuitenkin ihan mukavasti.

Eroa on myös siinä, miten yhdynnästä palaudutaan. Silloin nuoruuden vuosina oli mahdollista toistaa intohimoinen yhdyntä kohta uudelleen pienen lepohetken jälkeen. Nyt siitä ei tule mitään kovin nopeasti. Ei ole tullut pitkiin aikoihin kokeiltua, onnistuisiko jo seuraavana päivänä. Toinen selvä fyysinen ero on myös siinä, miten elimistö käyttäytyy ja miltä tuntuu ennen yhdyntää. Muistan hyvin sen nuoruudesta, että himo kasvoi aika nopeasti ja se suorastaan vaati tyydytystä pian. Jos yhdyntä ei jostain syystä ollut heti mahdollista toteuttaa, niin se tuntui suorastaan kipuna nivusissa. Jonkin kerran kipu oli todella voimakas ja ihan viiltävä jossain syvällä kehon sisällä. Se muistutti vähän suonenvetoa tai kramppia, johon ei kuitenkaan ollut vastavetoa annettavissa samalla tavalla kuin jalkaa voi vääntää vastaan. Sellaisia hetkiä ei halunnut kokea. Ainakin kerran muistan pelänneeni, että kasvava kiihottuminen voi johtaa kiputilaan ja Marialla oli silloin joku syy olla niin sanotusti antamatta. Sitä ei monesti tapahtunut. Maria pitää seksistä ihan yhtä paljon kuin minäkin, mutta toki joskus on oikeasti joku este. Siinä tilanteessa piti pyytää häneltä pieni käsityö helpottamaan omaa oloa. Omatoimiseen itseni tyydyttämiseen en halunnut turvautua, koska koen seksin olevan meille yhteinen asia.

Tällaista edellä kerrottua ongelmaa ei käytännössä enää meillä senioreilla ole ollut. Nyt kiihottuminen ei tapahdu kovin nopeasti ja arvaamattomasti. Se ei myöskään aiheuta kipua eikä se vaadi välitöntä tyydytystä. Kiihotus voi olla päällä pitkiä aikoja, se voi välillä kasvaa ja välillä heiketä ja tilanne voi jatkua päivästä toiseen. Kiihotus ei myöskään aiheuta jatkuvaa eikä varsinkaan kovin voimakasta erektiota. Kiihotus voi olla hyvinkin voimakasta ilman pienintäkään erektiota. Se ei aiheuta myöskään kovin merkittävää siemennesteen vuotoa etukäteen. Vasta siinä tilanteessa, kun päätämme aloittaa yhdyntään johtavan aktiivisen toiminnan, alkaa myös erektio todella toimia. Ja mitä tulee vuotoon, niin ainakaan me ei olla tarvittu mitään voiteita tähän mennessä.

Tantraseksi

Tästä voi lukea enemmän tietoa kysymällä vaikkapa tekoälyltä, mistä siinä on kyse. Kannattaa kysyä vaikka että ”millaista on tantraseksi?”, niin saa pitkän ja monipuolisen luennon aiheesta. Itse olen sen löytänyt ilman oppaita omatoimisesti. Vasta myöhemmin sitten satuin törmäämään aiheeseen jonkun artikkelin kautta. Se, että tantran tausta tulee jostain hindulaisuuden ja buddhalaisuuden esoteerisesta filosofiasta, ei haittaa. Onpahan juuret missä hyvänsä, niin käytännössä se sopii seniorivaiheen seksiin kuin nenä päähän. Sillä on myös liittymäkohdat joogaan ja itämaiseen mietiskelyyn, mutta niistä ei minulla ole hajuakaan.

Kyse on seksin kohdalla yksinkertaisesti rauhallisesta ja syvällisestä tavasta rakastella. Siinä korostetaan läsnäoloa ja seksuaalista energiaa, joka kasvaa lähellä olosta ja se lisää nautintoa. Orgasmia viivytetään eikä siihen edes välttämättä pyritä.

Tilanne voi olla vain kumppanin lähellä olemista, ei välttämättä edes ihan kiinni kumppanissa. Se voi kestää pitkään ja se voi päättyä vähitellen ilman yhdyntää. Sitten se voi toistua vaikka seuraavana päivänä. Itselleni aamu on tälle paras aika, jolloin myös testosteronin taso on korkeimmillaan. Sitä voi harjoittaa täysissä pukeissa tai vaatetusta voi vähentää kevyemmäksi, jolloin se toimii tehokkaammin tai sitten voi olla myös ihan alasti.

Me olemme tykänneet nukkua alastomina, joskin nyt vanhemmalla iällä itse laitan mielelläni paidan päälle ainakin osaksi yötä. Se kuitenkin lämmittää mukavasti alkuillasta. Housuja en suostu pitämään nukkuessa. Maria puolestaan on niin lämminverinen, että ei tarvitse yleensä edes kunnon täkkiä vaan tyytyy ohueen peittoon. Samoin edelleen me nukumme samassa vuoteessa, joskin nukahtamista edistääksemme iltahalien ja suukkojen jälkeen käännämme selät vastakkain, niin toisen hengitys ja mahdollinen kuorsaus ei häiritse toista. Tuntuu kovin vieraalta ajatuskin, että nukkuisimme eri huoneissa. Joskus kesällä sitä on kokeiltu, kun alakerrassa on viileämpi huone Marialle ja itse voin olla lämpimässä, mutta viimeistään helteillä ollaan sitten yhdessä paettu lämpöä alakertaan.

Edellä kuvatusta tantraseksistä voi näin nautiskella hetken nukkumaan mennessä ja sitten varsinkin aamulla heti herätessä. Nyt meillä on kuitenkin iän myötä menneet unirytmit sen verran sekaisin, että minä alan torkahdella jo yhdeksän jälkeen illalla, kun taas Maria on silloin vielä ihan virkeänä. Osat vaihtuvat aamulla, kun minä herään ennen kuutta ja Maria taas heräilee kahdeksan maissa. Niinpä minulle on ihan luontevaa ollut alkaa laitella aamupalapöytä kuntoon hyvissä ajoin ja kömmin sitten vielä vaimon kainaloon takaisin ennen aamukahville nousemista. Siinä sitä läheisyyttä voi samalla harjoittaa ja se tuntuu todella hyvältä.

Varsinaisten sukupuoliyhdyntöjen harventuminen on se näkyvin ero vanhemmalle iälle tullessa. Ja siihen liittyen meilläkin on tullut eroa keskenämme siihen, miten usein on sopiva määrä. Itselleni sopisi alle viikko väliä ja Marialle taas vähän yli viikko. Tietysti minun on helpompi joustaa ja kuten kerroin edellä, koska kiihotuksen tila voi jatkua ilman ongelmia ja siksi sitä yhdyntäväliä on mahdollista venyttää.

Jos tästä tähän mennessä on saanut sellaisen kuvan, että seksiä on senioreilla vähemmän kuin nuorilla, niin sen yritän oikaista. Yhdyntöjä on todellakin vähemmän, mutta minä lasken seksiin kuuluvan myös kaiken sen kiihottavan vaimon kanssa flirttailun yhdyntöjen välillä. Se tekee elämisen mukavaksi ja siihen kannattaa panostaa ja sitä voi ajan mittaan myös kehittää. 

Ulkona

Tästä kerroinkin jo aikasemmin tässä kirjassa, että ulkoilma ja luonto tuo ihan uutta virtaa myös erotiikkaan ja se pitää edelleen paikkaansa myös seniori-iässä. Kesällä tantraseksiä voi harrastaa myös ulkona viltillä maatessa tai aurinkotuoleissa istuskellessa. Hyvään olotilaan pääsemisen ehtona on oman kokemukseni mukaan vaimon läheisyys. Ei tarvitse olla ihan kiinni, mutta mitä lähempänä, niin sen voimakkaammin seksuaalinen energia vaikuttaa. Parhaiten tunnelmaan pääsee olemalla ihan alasti. Kiihotus voi kyllä kasvaa helposti vähän liiankin voimakkaasti, lievä tärinä muuttuu vapinaksi ja lopulta keho alkaa vaatia sitten myös aidon yhdynnän tuomaa tyydytystä. Siihen on hyvä varautua. Nyt kun meillä ei ole omaa suojaisaa pihaa, niin paikka pitää valita harkiten, jos aikoo olla ulkona alasti. Tietysti hyviä tuloksia saa aikaan kevyellä vaatetuksellakin.

Me olemme vielä senioireinakin käytetty hyväksi myös rauhallisia rantapaikkoja, mutta ne edellyttävät aika hyvää paikallistuntemusta, jos meinaa seksiä harrastaa. Pari kesää takaperin sattui pieni hassu tapaus, kun elokuun lopulla oli yhtenä päivänä poikkeuksellisen lämmin sää. Taisi nousta lähelle kolmeakymmentä astetta. Päätimme lähteä Isotarukselle Padasjoelle, jossa muutenkin kesäisin olemme monesti käyneet uimassa. Tuon järven rannassa on keskellä sotaväen harjoitusaluetta Hämeenlinnan kaupungin ylläpitämä leiripaikka, jossa kesällä aina on muutamia telttoja tai asuntovaunuja. Siinä on pitkä matala hiekkaranta ja hyvä nuotiopaikka, puuvaja ja ulkohuussi. 

Tuona elokuun lopun arkipäivänä ihmiset olivat jo kuitenkin töissä ja nuoret kouluissaan eikä koko seudulla ollut ketään. Se oli koko leirialue kuin meitä varten. Levittäydyimme nuotiopaikan tuntumaan viettämään kesäpäivää eväiden kanssa. Välillä käytiin uimassa ja taas istuskeltiin männikön muodostamassa puolivarjossa lueskelemassa. Näin siinä meni monta tuntia luonnon helmassa ihan kahdestaan, kun luonnon rauha oli aivan käsin kosketeltavan oloinen. Paikka oli myös sellainen, että ihan varmasti olisi hyvissä ajoin kuultu, jos sitä aluetta olisi joku autolla lähestynyt.

Sitten siihen tupsahti aivan yllättäen ja sananmukaisesti ”puun takaa” kolme ihmistä. He tulivat metsän suojasta rantaa seurailevaa polkua pitkin. Porukkaa johtanut nuori nainen tilanteen huomattuaan huuteli jo heti siihen aukiolle tullessa, että ”ei hätää, samanlaisia täältä tulee”. Me tietysti aika hätäisesti etsittiin jotain vaatetta peitoksemme, vaikka ei me juuri siinä hetkessä olleet mitään sen kummempaa tekemässä. Nuotiota siinä vain sytyteltiin makkaran paistoa varten. Yllätysvieraamme oli pariskunta ja heidän eräopas, joka kertoi meille, että nämä ovat Alankomaista ja ovat tutustumassa suomalaiseen luontoon.

Olin jo muotoilemassa selitystä hänelle käännettäväksi, että me ollaan suomalaisia metsässä asuvia alkuasukkaita, joilla ei ole käytössä muita nykyajan keksintöjä kuin auto ja tietysti kännykkä. Heillä oli kuitenkin matka eteenpäin. Opas vain kehui meitä, kun uskalletaan olla niin vapaita ja sanoi, että hyvä kun tuli tämäkin suomalaisen kulttuurin piirre vieraille näytettyä ja niin tuo seurue jatkoi jo matkaansa. Eivät jääneet meidän leirinuotiolle seuraksi. Olisimme toki pukeneet vaatetta päällemme ja tilaa olisi riittänyt heillekin.

Pientä vaille

Toisenlainen melkein epäonnistuminen oli samana kesänä Vesijärven rantamilla. Lekottelupaikka valikoitui rantapolun varrelta. Muuten hyvä ja kaunis paikka se oli, mutta siihen saattoi hetkellä millä hyvänsä tulla kulkija yllättämään, joten en ollut ajatellutkaan sillä kertaa nauttia muusta kuin auringosta. Marialla oli vähän toisenlainen ajatus. Piti ihan kysyä, että ”ootko tosissaan”, kun hän alkoi kääriä uimapukua alaspäin ja paljasti rintansa minulle ja otti vielä käteni ja vei sen vatsalleen. Kovin oli hiljaista eikä siinä polulla ollut meidän aikana ketään liikkunut. Kiva juttu, mutta toisaalta arvelutti vähän tämä tilanne. 

Tästä eteenpäin ainakin minulle oli todella vaikea vastustaa asioiden etenemistä. Siinä vieressä Maria on ilkosillaan ja nauttii, kun silitän häntä. Ja kyllä siitä nautin minäkin. On se naisen vartalo vain niin ihana katsella ja kosketella. Se alkoi jo sitten oikeasti tuntua jännittävältä. Yritin siinä katsella vähän ympärilleni ja polun molempiin suuntiin, ollaanko varmasti ihan kahdestaan. Mutta kuten sanoin, ei tätä tapahtumaa pystynyt enää hallitsemaan järjellä.

Minä en tarvinnut yhtään esileikkejä tämän enempää. Periaatteessa tunsin olevani valmis antamaan vaimolleni sen, mitä hän odotti. Ongelmana vain oli, että minä olin niin jännityksestä lamaantuneena, että en pystynyt toimimaan. Se oli varmaan ensimmäinen ja ainakin toistaiseksi viimeinen kerta, kun minulla on ollut ongelmia suoriutua miehen työstä. Joku venttiili verenkierrossa pysyi kiinni. 

Siinä iskee vähän paniikki. Pitäisikö perua nämä juhlat ja pukeutua. Kova oli kuitenkin halu päästä eteenpäin ja kova oli kumppanilla odotus, mutta miten sen teet. Painauduin tiiviisti Marian viereen ja yritin hetkeksi unohtaa ympäristön kokonaan ja kuvitella olevamme kotona omassa sängyssä. Siitä alkoi keho rauhoittua ja verenkierto elpyä.

Lopulta hoidimme homman kuin omassa sängyssä, mutta paljon nopeammin. Siinä tilanteessa nimittäin palautuu heti mieleen todellinen ympäristö ja karu arki. Vetäydyimme erillemme ja aloin siistiä paikkoja kosteuspyyhkeellä ja sitten se tapahtui, että kuntopolkua pitkin juosta hölkytti nainen. Hän tuli aikamoista vauhtia ja hätäisesti ehdin kiskaista uikkarit takaisin jalkaan. Maria ei ollut yhtä nopea ja ihan varmasti se nainen tajusi, mitä tässä paikassa on hetki sitten tapahtunut. Eipä jäänyt sitä siihen kuitenkaan ihmettelemään vaan jatkoi matkaansa.

Tällaisia ulkona toteutettuja eroottisia kokemuksia on nyt vanhemmalla iällä hankittu lähinnä vuokramökeillä, joita on aika hyvin tarjolla. Viimeisimmät mökkiviikot olemme viettäneet Konnevedellä ja ihan loppukesästä löysimme vielä mainion vuokrattavan rantasaunan, jossa on suojaisa terassi ja siinä upea poreallas. Naapurisauna on ihan vieressä, mutta näkösuoja on välissä. Näissä puitteissa on hyvä rentoutua ja nauttia elämästä, auringosta, järvestä ja kumppanista.

Voin siis suositella ulkona lemmiskelyä, jos tuntuu olevan tarvetta saada lisää virtaa sukupuolielämään vielä vanhemmallakin iällä Yleisesti ottaen yksityisyys on syytä varmistaa intiimejä hetkiä varten. Tunnistan kyllä hyvin sen jännityksen, joka tulee tavallaan kiinni jäämisen mahdollisuudesta. Jännityksellä on oma lopulta ihan positiivinen vaikutuksensa rentoutumiseen. Pitää kuitenkin muistaa, että ulkopuoliset ihmiset eivät välttämättä halua nähdä toisten ilottelua. Joillekin se voi olla jopa inhottava tilanne. 



Tämän rantasaunan voi vuokrata vaikka pariksi tunniksi.

Saunaterassilla on myös hieno poreallas.







Luku 29. Keksitään lisää (Esittely luvun sisällöstä)

 Kolmanneksi viimeiseen lukuun 29 olen poiminut vastapainoksi edelliselle luvulle vielä meille asiakkaan, jota muistelmissa sanon firmamme vaarallisimmaksi. Korostan, että tämä ei ole ollenkaan moite asiakasta kohtaan. Hän on varmasti ihan hyvä asiakas, mutta meidän firma ei ollut sopiva hänelle. Ja sehän ei ole hänen syytä. Lisäksi korostan, ettei mitään konfliktia syntynyt meidän ja asiakkaan välille. Meillä firman sisällä sellainen kuitenkin syntyi ja yksi kumppani siinä menetettiin...

Koko muistelmateos on nyt valmis ja saatavissa meidän firman verkkokaupasta :
 Lisää osoitteessa https://jakokeskus.johku.com/fi_FI/jakokeskus/muistelmat

Tämä kuva ei liity vaarallisimpaan kohteeseemme, mutta nimetään se vaikka kakkoseksi. 
Kuva on Romaniasta Transylvanian vuoristosta.
Toisin kuin siinä vykkösessä, niin tässä talossa on meidän rakentama keskus, joka olisi oikeastaan kannattanut jättää tekemättä.

Oli todella vaikea järjestää käyttöönottoon ja ylläpitoon palveluja. Valtavat kiitokse Salmen Harrille, joka matkusteluun tottuneena suostui paikan päällä käymään ja sai hommat viimein hanskaan.

Päiväkirja; Vuosi on vaihtunut

 Loppuvuosi meni Annan-Elinan ja Tuomon kotona iltaa viettäessä. Pekka ja Terttu oli myös. Saunottiin, syötiin, juotiin ja juteltiin. Ihan v...